Case 11

Susanne Hallberg, Jenni Kankaanpää ja Laura Hirsto

Biolääketiede - Ryhmätyöskentelyä, vuorovaikutusta ja muunneltavuutta suurryhmäopetuksessa (Itä-Suomen yliopisto)

Ihmisen biologian oppimistila sijaitsee Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Tila on kokonaisuus, joka rakentuu useasta eri kokoisesta ja muunneltavasta opetustilasta ja opiskelijoiden itseopiskelutilasta sekä vapaan oleskelun alueesta. Tiloissa opetetaan anatomiaa, fysiologiaa, lääketieteellistä biokemiaa ja molekyylibiologiaa lääketieteen, hammaslääketieteen, biolääketieteen, kliinisen ravitsemustieteen, farmasian ja terveysliikunnan opiskelijoille sekä osalle fysiikan opiskelijoista. Opiskelijat pääsevät tiloihin kulkutunnisteella ympäri vuorokauden.

Tilat ovat biolääketieteen yksikön käytössä, mutta sidosryhminä voidaan pitää muita lääketieteen laitoksen yksiköitä heidän opiskelijoilleen annettavan opetuksen vuoksi. Tilat eivät ole varattavissa yliopiston tilavarauksen kautta, vaan varaukset tehdään biolääketieteen yksikön opintosihteeriltä.

Tilan tukemat pedagogiset toimintatavat

Tila on muunneltava ja tukee Flipped Classroom -menetelmän sekä laajemmin monimuoto-opetuksen ja erilaisten vuorovaikutteisten työskentelytapojen käyttämistä opetuksessa. Kalusteet ovat helposti siirrettävissä, minkä vuoksi opetuksessa tila mahdollistaa erikokoisten ryhmien työskentelyn. Suurten ryhmien opetuksessa hyödynnetään yhteisopettajuutta (kaksi opettajaa). Opetuksen ulkopuolella tilat tukevat myös opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä, ryhmäytymistä ja itseohjautuvuutta.

Tilan kehitysprosessi ja metodit

Tilauudistukseen vaikutti opetussuunnitelmauudistus, jonka myötä siirryttiin integroituun, oppiainerajat ylittävään opetukseen. Opetuksessa oli tarkoitus vähentää luento-opetusta ja lisätä ryhmäopetusta. Koska kyseessä ovat suuret ryhmät (50–70 opiskelijaa), tarvittiin soveltuva ja tarpeeksi suuri tila. Seminaarisalit olivat liian pieniä eivätkä kalusteiltaan kovin muunneltavia, auditoriot puolestaan fyysisenä ympäristönä eivät ole lainkaan muunneltavia eivätkä tue ryhmäopetusta.

Alun perin alueella oli pitkä käytävä, opetuksessa käytettävä Monikäyttölaboratorio-nimellä oleva tila mikroskopointiharjoituksia varten sekä opiskelijoiden itseopiskelutiloja: Tumala biolääketieteen opiskelijoille, Torala hammaslääketieteen opiskelijoille ja Torsola lääketieteen opiskelijoille.

Vanhat, erilliset tilat yhdistettiin toisiinsa seiniä kaatamalla ja uusia rakentamalla. Muutostyön myötä syntyi yksi tila 70 opiskelijalle, yksi noin 50 opiskelijalle ja kaksi perinteisempää, noin 20 opiskelijan tilaa. Suurimmassa 70 hengen ryhmäopetustilassa pöydät on valmiiksi ryhmitelty niin, että opiskelijaryhmät muodostuvat automaattisesti. AV-laitteet, valkokankaat ja näytöt on sijoiteltu seinille siten, että opiskelijat pystyvät omalta paikaltaan helposti seuraamaan esitystä. Tilassa on myös erilaisia anatomiamalleja sekä suuria kosketusnäyttöjä ja mikroskooppeja histologian tarpeisiin. Lisäksi tilojen aulassa on tilaa opiskelijoiden vapaalle työskentelylle.

Ideoita haettiin erilaisista tilakuvista, mutta varsinaista inspiraatiolähteitä ei suunnitteluvaiheessa ollut. Lopputulos muotoutui tilan käyttöön liittyviä tarpeita ja erilaisia toteutusvaihtoehtoja vertailemalla. Suunnittelupalavereihin sai osallistua kuka tahansa yksikön opettaja ja lisäksi yksiköstä mukana oli tila-asioista vastaava erikoislaboratoriomestari. Suunnitteluun osallistui myös opiskelijoita, suunnittelijoita ja yliopiston Toimitilapalveluiden henkilöstöä. Suunnitteluvaiheessa pohdittiin erilaisia toteutuksia, esimerkiksi ammattikorkeakoulun sisustusalan opiskelijat tekivät yhden ehdotuksen tilan sisustuksesta. Kaikkiaan suunnitteluun osallistui noin 30–40 henkilöä.

Suunnittelupalaverit olivat workshop-tyyppisiä tapahtumia, joissa oli erilaisia suunnittelu- ja ideointitehtäviä tarpeiden ja mielipiteiden kartoittamiseksi. Suunnittelija keräsi tietoa ja tapaamisissa asioita käsiteltiin tarkemmin. Palaverit koettiin hyväksi, ja eri käyttäjäryhmien toiveita ja tarpeita kuunneltiin. Kirjallisessa muodossa, esimerkiksi kyselyjen avulla, ei toiveita ja tarpeita kartoitettu. Sähköpostitse olisi ideoita voinut lähettää ja lisäksi tilan suunnittelua mietittiin myös yksikön opettajien kokouksissa.

Tilauudistus oli SYK-pilotti, eli osan rahoitti yliopisto ja osan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK). Talon omistaja, SYK, vastaa kiinteistä remonteista ja valitsi toteuttajat. Yliopisto vastasi kalustehankinnoista. Kalustetoimittajat kilpailutettiin ja toteutuksiin tutustuttiin käyttäjien kanssa.

Tilan digitaaliset ja muut opetusta ja oppimista tukevat ratkaisut

Digitaalisia ratkaisuja mietittiin suunnittelukokouksissa ja yliopiston Tietotekniikkapalvelujen edustajien kanssa. Suurimmassa, 70 hengen salissa, on kaksi valkokangasta ja kaksi suurta näyttöä, joihin opettajan tietokoneelta voi heijastaa materiaalia. Lisäksi tilassa on kolme suurta kosketusnäyttöä , joita hyödynnetään muun muassa histologian webmikroskopoinnissa. Opiskelijat ovat hyödyntäneet näyttöjä myös itsenäisesti ryhmäopetustilanteissa. Tilassa on langaton verkko ja mahdollisuus näytön jakamiseen suurille näytöille suoraan omalta laitteelta. Lisäksi tilassa on äänentoistolaitteet sekä tilan suuren koon vuoksi heiteltävä pehmeä Catchbox-mikrofoni.

Fyysinen tila ja digitaaliset ratkaisut tukevat toisiaan hyvin, niin teknisesti kuin pedagogisesta näkökulmasta. Näytöt on sijoitettu tilaan niin, että opetuksen seuraaminen on mahdollista mistä suunnasta tahansa pöytäryhmissä istuttaessa. Omien laitteiden käyttö ja esitysten heijastaminen muiden nähtäville on toiminut opetuksessa ja mahdollistanut erilaisia toteutuksia. Alun perin tilassa ei ollut riittävästi pistorasioita omien laitteiden lataamiseen, mutta myöhemmin tilaan on hankittu lataustorneja. Langattoman nettiyhteyden parantamiseksi on tukiasemia siirretty niin, että kapasiteetti riittää koko alueella. Tilan Catchbox-mikrofoniin jäi usein virta päälle opetuksen jälkeen, minkä vuoksi paristot olivat usein tyhjät. Ladattava Catchbox telineineen on varmistanut sen, että mikrofonissa on aina virtaa. Opinnoissa käytettäviä Visible Body-tietokantaa ja webmikroskooppi-kuvapalvelinta opiskelijat voivat käyttää sekä omilla laitteillaan, että tilan suurilla näytöillä.

Kuva 38. Ihmisen biologian oppimistilan pohjapiirros.
Kuva 39. Opiskelua suurryhmäopetustilassa.
Kuva 40. Siirreltävä näyttö opetuskäytössä.
Kuva 41. Suurryhmäopetustiloissa on lataustorneja omien laitteiden latausta varten.

Tilan käytön tuki

Digitaalisten ratkaisujen ja verkkoyhteyksien ylläpito tapahtuu Tietotekniikkapalvelujen kautta. Biolääketieteen yksikössä työskentelevä erikoislaboratoriomestari hoitaa myös tilojen käytännön asioita ja auttaa tarvittaessa. Hän vastasi mm. tilan kalusteiden ja lataustornien hankinnasta[TJ6] . Tietotekniikkapalveluiden suunnittelussa mukana ollut ja hankinnoista vastannut henkilö on opastanut opettajia laitteiden käyttöön. Opettaja on tarvittaessa opastanut opiskelijoita laitteiden käytössä.

Mitä opittiin?

Käyttäjien osallistamista suunnitteluun pidettiin todella hyvänä asiana. Keskustelut olivat aktiivisia ja niiden myötä syntyi ideoita. Tilaa on käytetty suunnitellulla tavalla, muunneltavuutta on hyödynnetty vaihtelevasti. Ryhmätyöskentelyn ja vapaampien tilojen läheisyyden myötä on päästy myös lähemmäs opiskelijoita. Opettajat ovat pitäneet muutoksesta ja alussa skeptisemmin suhtautuneetkin käyttävät tilaa nykyisin erittäin mielellään eivätkä palaisi perinteiseen luennointiin. Opiskelijat käyttävät tiloja suhteellisen aktiivisesti, lähes aina tiloissa on joku opiskelemassa.

Jälkikäteen on ilmennyt, että äänieristykseen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, vaikka sitä mietittiin jo suunnittelun aikana. Jonkin verran haastetta aiheuttaa opetuksessa käytettävien tilojen ja vapaamman oleskelun tilan välillä oleva äänieristys. Myöhemmin tulleisiin kehitysehdotuksiin on pyritty löytämään ratkaisuja, esimerkiksi hankkimalla lataustorneja omia laitteita varten.

Muutoin tilojen jatkokehittämistä on pohdittu pedagogisesta näkökulmasta. Käyttökokemuksen kerryttyä opettajat huomasivat pystyvänsä vetämään 60–70 opiskelijan ryhmiä kahden hengen yhteisopettajuutta hyödyntäen. Tätä ei vielä suunnitteluvaiheessa osattu ennakoida, joten tila ei enää kokonsa puolesta vastannut pedagogisiin tarpeisiin. Tilaa uudistettiinkin kolme vuotta ensimmäisen tilauudistuksen jälkeen yhdistämällä 50 hengen tilaan toinen 20 hengen tiloista.

Tilauudistusprosessin aikana ei tullut esiin mitään, mitä ei nimenomaisesti pitäisi tehdä. Suunnitelmien pitäminen yksinkertaisena on hyvä lähtökohta uudistusprosessille, sillä monien erilaisten ja kunnianhimoistenkin suunnitelmien ja toteutusesimerkkien läpikäyminen vie paljon aikaa eri osapuolilta. Tilat ovat sen verran vahvasti opetukseen ja opiskeluun suunnattu ja mukana oli kattavasti eri tahoja, joten muita sidosryhmille ei ollut tarvetta.

Vahvuudet

  • Monikäyttöisyys
  • Esitysten seuraaminen eri suunnista
  • Tilakokonaisuus tukee erilaisia työskentelymuotoja

Mahdollisuudet

  • Edistää yhteisöllisyyttä ja opiskelijoiden ryhmäytymistä

Heikkoudet

  • Äänieristyksen puutteet

Uhat

  • Tilaa oli laajennettava kolmen vuoden päästä uudistamisesta, sillä koko ei vastannut enää uusiin pedagogisiin tarpeisiin/taitoihin (mahdollisuus isompaan opiskelijaryhmään yhteisopettajuuden kautta).