Projektinhallinnan ja johtamisen suunnittelu

Oppimismaisemien pedagoginen, sisustuksellinen ja digitaalisuuden suunnittelu hybridiratkaisujen luomiseksi opetuksen ja oppimisen käyttöön edellyttää monialaista yhteistyötä. Tällaisessa transdisiplinaarisessa eli limittäistieteellisessä lähestymistavassa on mukana toimijoiden laaja kirjo. Korjaushankkeena tilan muutosprosessi kuvataan rakentamisen perinteiden mukaisesti lineaarisena prosessina, jossa eri vaiheiden valmistuminen nivoutuu toisiinsa. Mukana on monipuolinen joukko eri alojen osaajia suunnittelusta ja talotekniikasta korjauksen toteuttajiin.

Luvussa 1 on kuvattu tilatiimin toiminta. Sen limittäminen projektinhallinnan ja -johdon tueksi takaa parhaan mahdollisen yhteiskehittämisen prosessin ja käytettävän hybridiratkaisun. Lineaarinen suunnitteluprosessi tarvitsee tuekseen syklisen prosessin, jonka johtaminen ei kuulu korjausrakennushankkeeseen, mutta jonka sisällöt vaikuttavat siihen. Syklisessä prosessissa on useita vaiheita, joista ei välttämättä edetä suoraviivaisesti “toiseen” (Krogerus & Tschäppeler, 2013), vaan voidaan myös palata uuden ymmärryksen karttuessa, kuten vieressä olevassa kuvassa on visualisoitu (Kuva 1).

Korjausrakennushankkeen alussa luodaan ja jaetaan yhteinen visio ja tavoitekuvaus siitä, mihin fyysinen, digitaalinen ja toiminnallinen kokonaisuus tähtää. Tähän visioon on tarpeen palata aina silloin, kun hankkeessa syntyy jotakin suunnitelmasta poikkeavaa. Fyysisen ja digitaalisen ympäristön suunnittelu ja toteuttaminen rinnakkain on syytä tehdä käytettävyyden varmistamiseksi. Sähköjen vetäminen määrittää pistorasioiden paikat sekä digitaalisen verkon toimiminen on suhteessa seinärakenteisiin. Pelkästään tilavarausta helpottavien näyttötaulujen asentaminen vaatii onnistuakseen sekä digitaalista että korjausrakentamisen osaamisen yhdistämistä. Kampuksen digitalisointi kokonaisuutena on merkittävä kustannustekijä, ei vain investointina vaan myös ylläpidon osalta.

Korjausrakennushankkeen tuottama ratkaisu voi edellyttää käyttäjän toiminnalta erilaisia muutoksia liittyen vaikkapa arkiseen tilavarausjärjestelmään puhumattakaan uusista pedagogisista toimintatavoista ja hybridiopetuksen järjestämisestä. Vaikka muutokset voivat olla vahvoja motivaatiotekijöitä, on aina muistettava, että jokainen muutos vaatii pois oppimista, hetkellistä epämukavuusalueelle siirtymistä sekä uuden sisäistämistä. Sen tueksi tarvitaan muutoksen tukemista, muutoksen johtamista sekä monikanavaista viestintää.

Limittäisyydellä voidaan myös edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista, kun tavoitteet liitetään prosessiosaamisen keinoin kokonaisuuteen (Sandström, 2020). Ihmiskeskeisyys suunnittelussa on saamassa vastuullisen muotoilun näkökulmasta yleistyvän planeettakeskeisen (planet-centric design) toimintatavan: siinä keskiössä ovat ratkaisut, jotka eivät vahingoita ympäristömme ekosysteemiä vaan vahvistavat sitä. Tämä lähestymistapa haastaa yhteiskehittämisen toimintamallit ja prosessit vastuullisen ja kestävän tavoiteasetannan toteuttamiseen.