Opetustila K113 – Biofiilinen ja hyvinvointia tukeva oppimisympäristö (Helsingin yliopisto)

Opetustila K113 sijaitsee Helsingin yliopiston keskustakampuksella Minerva-rakennuksessa, rakennuksen K1-kerroksessa. Tila on pitkänomainen ikkunaton luokkahuone, jonka käytävän puoleinen seinä on lasitiilinen; tilaan tulee siis jonkin verran epäsuoraa päivänvaloa. Tilaan pääsee sisään kahdesta ovesta. Tilan edessä avautuu aulatila, jossa liikkuu paljon opiskelijoita ja henkilökuntaa. Edessä olevassa aulatilassa järjestetään usein erilaisia näyttelyitä ja muita tapahtumia.

Pedagogisia toimintatapoja, joita tila tukee

Tila soveltuu sekä luento- että ryhmäopetukseen. Opettajan on mahdollista kulkea ja valita itselleen soveltuva paikka, missä luennoi tai ohjaa ryhmätehtäviä. Tilan kalustus mahdollistaa useat erilaiset ryhmätyöt. Esimerkiksi opettajanpöydän asemointi ohjaa ajattelemaan, että opettaminen voi tapahtua muutenkin kuin edestä luennoimalla. Tilassa on vastakkaisilla seinillä pienet valkotaulut, jotka ovat helposti käytettävissä erilaisissa ryhmätehtävissä. Tilan akustiikka tukee hyvin työskentelyä ja erillistä mikrofonia ei tarvita. Tila on tarvittaessa yhdistettävissä digitaalisesti osaksi Minerva-toria, jolloin tilassa voi seurata Minerva-torin esityksiä ja tilasta voidaan jakaa Minerva-torille esitykset.

Tilan kehitysprosessi

Tilan muutoksen tavoitteena oli luoda viihtyisä opetustila, jossa opettaja voi valita vapaasti oman sijaintinsa ja jonka kalustus on joustavasti muunneltavissa sekä luento- että ryhmäopetukseen. Yksi periaate kestävän kehityksen ratkaisujen lisäksi oli biofilia eli luonnolliset ja luonnon värejä ja muotoja muistuttavat elementit kuvista varsinaisiin luonnosta tuleviin aineksiin.

Tilan muutostyössä poistettiin vanha kalustus, uusittiin valaistus ja akustiset ratkaisut. Lattiaan tuli allergiavapaa kokolattiamatto pehmentämään kalusteiden siirrosta tulevaa ääntä ja tukemaan tilan akustiikkaa. Tilan pitkä takaseinä oli suunnitelmassa merkitty peitettäväksi korkkipinnalla ja näyttöjä varten valkoiset taulut. Tästä poikettiin ja seinä maalattiin, väriksi valittiin vaaleanharmaa. Tilan pitkällä seinällä oli kaksi kapeaa ikkunaa, joista avautui näkymä takana olevaan, aiemmin valaistuun, peruskallioon leikattuun huoltotilaan. Nämä ikkunat peitettiin ja pitkän seinän molemmat nurkat pyöristettiin kotimaisella koivupuisella pystyrimoituksella. Tilan päätyseinille sijoitettiin akustiikkalevyt ja telineet pienille valkotauluille (ks. kuva 10.). Valkotauluja voi siirtää ja ripustaa valkoisten pöytien päihin, mutta niille on myös holkit pöydän pinnassa, johon asetettuina ne muodostavat matalan tilanjakajan esimerkiksi tenttitilaisuutta tai muuta visuaalista rauhoittumista varten.

Tilan AV-laitteistona on ohjauspaneeli, jonka avulla voi säätää tilan valaistusta ja näyttöjä. Tilassa on kaksi projektoria, jotka heijastavat isolle seinälle kaksi kuvaa ja vastakkaisella seinällä on kaksi näyttöä, joissa valitut esitykset ovat nähtävissä. Opettajan oma kannettava tietokone on käytettävissä joko yhdistämällä tietokone kaapelilla tai langattomasti yliopiston verkkoon.

Tilan kehitysprosessin metodit

Tila valittiin muutostyön kohteeksi, koska tila on keskeisellä paikalla ja hyvin kaikkien saavutettavissa, mutta silti opetustila koettiin epäviihtyisänä muun muassa ikkunattomuuden, huonetilan muodon, kovan valaistuksen ja huonon akustiikan takia. Tilan muutosprosessissa huomioitiin yliopiston strategia tilojen ja opetuksen osalta, ja strategisiin tavoitteisiin kiinnitettiin erityistä huomiota.

Tilan suunnittelu käynnistyi työpajoissa, joihin osallistui opettajia, opetustilojen hallinnoinnista vastaava, opintohallinnon henkilökuntaa ja it-tukihenkilöitä. Palvelumuotoilija ohjasi työpajatyöskentelyä ja tutkimusryhmä dokumentoi työskentelyn ja tulokset. Työpajojen lisäksi tutkimusryhmän ja palvelumuotoilijan yhteistyönä toteutettiin loppukäyttäjien eli opettajien, opiskelijoiden ja huoltohenkilöiden haastattelut sisustusarkkitehdin antaman haastattelurungon ja havainnollistavien kuvien avulla. Lisäksi tehtiin käyttäjäkävely, jossa tutkittiin miten tila on löydettävissä ja miten tila koetaan kun sinne saavutaan. Tutkijat kirjoittivat haastattelut muistiin ja ne käännettiin englanniksi sisustusarkkitehdille analysoitavaksi ja suunnittelun pohjaksi.

Tilan akustiikka mitattiin sekä opetustilanteessa että tilan ollessa tyhjänä. Tilan valaistus mitattiin.

Sisustusarkkitehti laati tilan muutossuunnitelman, joka sisälsi muutokset valaistukseen, akustiikkaan ja tilan sisustukselliset ratkaisut. Yliopiston kampusarkkitehdit ohjasivat muutossuunnitelman mukaisesti tilan peruskorjauksen ja muutokset valaistukseen, akustiikkaan sekä vastasivat kalustuksen hankinnoista. Kalustehankintojen osalta kampusarkkitehti teki muutoksia työpöytien kohdalla valiten hieman suuremmat yhden hengen työpöydät kuin suunnitelmassa oli.