FC112 - Muuntokalusteilla varustettu moderni moniopetustila (Tampereen yliopisto)

Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen moderni ja monikäyttöinen FC-112 -opetustila on tarkoitettu yliopiston yleiseen käyttöön. Tilaa käytetään pääasiassa opetuskäytössä, mutta se soveltuu myös tutkimukseen ja opiskelijoiden muuhun käyttöön. Tilan kannalta tärkeitä sidosryhmiä ovat tilaa tulevaisuudessa käyttävät tuotantotalouden ja tietojohtamisen opettajat sekä opiskelijat. Yritykset ja organisaatiot, joiden kanssa tehdään yhteistyötä, ovat myös tärkeä sidosryhmä, sillä tila mahdollistaa yrityksille myös muita osallistumistapoja kuin vierailuluennot (esim. työpajat yms.). Tila on varattavissa yliopiston yleisen tilavarausjärjestelmän kautta.

Tilan tukemat pedagogiset toimintatavat

FC112 on monitoimitila, jossa voi järjestää uudenlaista nykyaikaisempaa opetusta sekä ryhmätöitä ja -työskentelyä, tila siis ei ole pelkästään perinteinen luennointitila. FC112 soveltuu myös hyvin flipped classroom –opetukseen. Kattomikit ja tilan useat kamerat mahdollistavat uudenlaisen luentojen taltioinnin, koska perinteisissä luentosaleissa ei saa yleisön osallistumista tallennettua vastaavasti. Tila taipuu erilaisiin opetusmuotoihin. esim. harvardimaiseen opetukseen, jossa opettaja on tilassa keskellä ja opiskelijat ympärillä amfiteatterimaisesti. Tilassa tarkoituksena on myös se, että voidaan helposti jakautua pienryhmiin ryhmänäyttöjen ympärille tilan kulmiin ja palata taas helposti koko ryhmän opetukseen.

Tilaa käytetään kuitenkin vielä paljon perinteiseen opetukseen. Tällöin opettaja on tilan sivussa ja koholla toisella sivun korokkeella. Tällöin yhden sivun valkokankaasta ja valkotaulusta tulee keskeinen suunta ja kalustuksen pienemmät istuimet ja pöydät kasataan usein tälle puolelle, jolloin tilan kapasiteetti ei ole lähellä maksimia. Harjoitustilaisuuksia yms. järjestetään myös paljon eli perinteiset tarpeet on huomioitu myös tilan käytössä. Rakennuksessa ei ole paljon vastaavan kokoisia tiloja (60 henkeä), ja matematiikan ja fysiikan laskuharjoitukset käyttävät sitä sen vuoksi. Tilasta on myös ideoitu ja piirretty erilaisia käyttövaihtoehtoja eri kalusteasetelmin eli tilan käytöstä on tehty vaihtoehtoisia esimerkkitapauksia opettajille.

Tilan kehitysprosessi ja metodit

Aluksi suunnittelu toteutettiin tutkimushankkeen puitteissa, lopulta hankittiin tilapalveluista rahaa yliopiston budjetista itse tilan toteutukseen. Tilapalvelut kilpailuttivat ja valitsivat tekijät sekä hoitivat koordinoinnin rakentajien kanssa.

Tilan uudistus lähti liikkeelle Dare To Learn -oppimistapahtumavierailun jälkeen, joka antoi kipinän uudenlaisten opetustapojen hyödyntämiselle. Tätä varten tarvittaisiin uudenlaiset tilat, koska rakennuksessa oli vain vanhoja perinteisiä opetustiloja. Muutostyön kohteena oli kaksi vierekkäistä opetustilaa. Näihin kahteen aiempaan tilaan mahtui 60 henkilöä. Luokkien käyttö oli perinteistä luennointia ja tekniikkana oli vain videotykki. Aiemmissa tiloissa kalustus oli myös vähän mitä sattuu. Tilan muutoksessa oli alusta alkaen vaatimuksena, että tilan kapasiteetti ei laske aiempaan kahteen tilaan verrattuna. Ideointivaiheessa huomattiin, että entiset tilat muodostaisivat sopivan ison tilan, kun niiden välinen seinä poistettaisiin. Aiemmilla tiloilla oli lisäksi korkea käyttöaste, joten muutoksen jälkeen käyttöä todennäköisesti löytyisi. Tilat nähtiin täten sopivana uudistuskohteena.

Suunnittelun alustava ideointi perustui vahvasti projektin vetäjien näkemyksiin. Yksi suunnitteluprosessin vetäjistä oli esimerkiksi nähnyt kuvia Harvardin yliopistolle tyypillisestä amfiteatteriopetuksesta, jonka jälkeen tämä idea pysyi vahvasti mukana koko työpajojen läpi. Suunnittelussa kuitenkin painotettiin, että tämän vaatimat korokkeet vähentävät tilan muunneltavuutta (kalusteita ja näyttöjä tarvitsee nostaa, jos niitä halutaan siirtää). Käyttäjät olivat vahvasti sitä mieltä, että visuaalisesti ja käytännöllisesti korokkeet tarvittaisiin, jotta tila muuttuisi riittävästi aiempaan nähden. Uudessa tilassa korokkeille valittiin enemmän kitkaa sisältävät pintamateriaalit turvallisuuden vuoksi, jotta pyörillä liikkuvilla tuoleilla ei vahingossa liu’uta alas korokkeelta.

Tilan kehittämiseen osallistuivat tuotantotalouden ja tietojohtamisen yksiköt, josta oli mukana kaksi pääasiallisesti vastuussa olevaa henkilöä. Arkkitehtuurin osastolta oli myös mukana yksi opettaja. Tilapalveluista tuli myöhemmin päävastuullinen, koska lisäbudjetti tuli heiltä.

Käyttäjävaatimusten kartoittamiseen käytettiin työpajoja, joissa käyttäjiltä kerättiin ideoita ja tarpeita tilan käytölle. Osallistujat kertoivat myös yksittäisiä esimerkkejä eri digiratkaisuista, jotka voisivat olla tilaan sopivia. Myös joitain huonoja tilaesimerkkejä näytettiin osallistujille ideoinnin tueksi. Näiden pohjalta tehtiin vedoksia pohja- ja tilaratkaisuista, joita esiteltiin tulevissa työpajoissa sekä laitosten kahvihuoneissa. Vedosten avulla kerättiin kommentteja ja mielipiteitä potentiaalisilta käyttäjiltä. Työpajoissa esiteltiin erilaisia käyttötapauksia ja kalustevaihtoehtoja, joita osallistujat arvioivat. Käyttötapauksia ideoitiin tilan muunneltavuuden ansiosta myös tilan valmistelun jälkeen. Digipuolen henkilöistä oli osallistavassa suunnittelussa mukana vain yksi kertomassa digimahdollisuuksista ja -kokemuksista muissa yliopiston tiloissa. Nämä esimerkit koettiin hyödyllisiksi, mutta näitä olisi voinut toisaalta olla enemmän, koska loppukäyttäjät eivät ole kovinkaan perillä uusista opetusteknologian mahdollisuuksista.

Työpajoja pidettiin myös Päätalon uusissa tiloissa, joka saattaa epäsuorasti myös vaikuttaa ideointiin vapauttavasti. Käyttäjät ideoivat reippaasti suunnittelussa erilaisia käyttöjä digipuolelle, mutta ne menivät reippaasti yli siitä mihin budjetti riitti (niitä kuvailtiin ”ihanan epärealistisiksi”). Ensimmäisessä työpajassa ei myöskään järjestäjien puolesta menty suoraan uuden tilan fyysiseen rakenteeseen vaan yritettiin hakea yleisemmin tarpeita ja käyttötapauksia oppimiseen. Osallistujat kuitenkin alkoivat heti puhua fyysisestä tilasta ja tämän pohjalta hahmoteltiin ehdotuksia osallistujille seuraaviin työpajoihin. Työpajoja voisi siis olla enemmän ja ensimmäisessä kartoitettaisiin yleisempiä tarpeita ja tätä myös mainostettaisiin ja huomioitaisiin ohjeistuksessa.

Opiskelijoita ei myöskään saatu osallistettua riittävästi ja siihen tarvittaisiin enemmän porkkanaa, koska opiskelijoilla on muutakin puuhaa lukukauden aikana (osa työpajoista keskittyi vielä lisäksi vapun aikoihin). Henkilökuntaa saatiin osallistettua mukavasti kiireestä huolimatta (pääasiassa omalta laitokselta). Pidempään osallistavaan prosessiin on kuitenkin vaikea saada riittävästi osallistujia. Lisäksi jos joku on ollut ensimmäisessä mukana (tai ei) niin muissa työpajoissa tarvitsee aina tuoda kaikki osallistujat ajan tasalle. Tämän lisäksi voisi tehdä enemmän jalkatyötä ja käydä ovelta ovelle kysymässä tarpeita käyttäjiltä sen sijaan, että järjestetään työpajoja ja toivotaan ihmisten tulevan paikalle. Suunnitelmat laitettiin myös kommentoitavaksi Teamsiin, mutta sieltä ei tullut palautetta. Tämä oli kuitenkin ennen koronapandemiaa, jolloin Teams ei ollut vielä aktiivisessa käytössä. Ajoittain yksi projektissa työskentelevä teki sähköpostitse tilannekatsauksia tehdyistä ja tulevista toimenpiteistä. Tämä oli erittäin hyödyllistä projektin vaihtuvan henkilöstön vuoksi. Tiedostoja voisi myös kerätä kaikkien tarkasteltavaksi yhteen järjestelmään (esim. Teams), jos sen käyttö on riittävän yleistä ja tuttua kaikille.

Tilan digitaaliset ja muut opetusta ja oppimista tukevat ratkaisut

Tilan ratkaisuihin päädyttiin työpajojen perusteella, joissa tuotettiin monia erilaisia toiveita tilan digitaalisille ratkaisuille. Kaikkea toivottua ei toteutettu. Esimerkiksi toiveena oli ohjaustabletti, josta olisi mahdollista siirtää kuvaa eri näytöille, mutta päädyttiin kiinteään ohjausnäyttöön. Tämä ratkaisu vähensi joustavuutta tilassa liikkumisen ja esitysten näyttöjen osalta. Lisäksi tuotiin esiin toive yksittäisten työpisteiden videoinnista katossa olevilla pöytäkohtaisilla kameroilla, mutta muutostyöhön varattu budjetti ei riittänyt tähän ratkaisuun. Vaikka kaikkea toivottua ei saatu hankittua, oli digiratkaisujen kartoitus hyödyllistä tilasuunnittelua ajatellen tilan jatkokehitystä. Tilan muutos tehtiin sen mukaan mihin muutostyöhön varattu rahoitus riitti ja päätettiin täydentää digitaalisia ratkaisuja myöhemmin.