Pedalab – Opettajien digitaitojen kehittämiseen suunniteltu innovatiivinen opetustila (Tampereen yliopisto)

PedaLab – tila sijaitsee Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella. Tila on myös tarkoitettu viereisen Fablabin esittely- ja kokoontumistilaksi. Tila on opettajille tarkoitettu innovatiivinen opetustila, missä pääsee testaamaan uusimpia pedagogisia tekniikoita sekä uusinta opetustekniikkaa. PedaLabissa voidaan myös kouluttaa uuden tekniikan käyttöön ja sen pedagogisesti järkevään hyödyntämiseen. Tilassa pääsee testaamaan laitteita, pitämään testioppitunteja ja tekemään esimerkiksi opetusvideoita.

Tila on varattuna puolet päivästä vain opettajille alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja loput muuhun käyttöön (jos tila on vapaana, opettajat voivat käyttää tilaa koko päivänkin tarvittaessa). Sähkölukot rajoittavat muutoin käytön vain henkilökunnan kulkukortin omaaville. Tilaan ei tehdä jatkuvia pitkäkestoisia opetusvarauksia kursseille ja käyttöaste sanelee sen, kuinka paljon tilaa vapautetaan yleisempään käyttöön opettajien testauskäytön lisäksi. Tilassa voidaan tosin pitää muutamia opetus- ja ryhmätyötilaisuuksia kurssien aikana kokeilumielessä. Tilan käyttötarpeen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa uusien digitaalisuutta hyödyntävien opetusmenetelmien yleistyessä. Tilaa on myös tarkoitus kehittää vapaamuotoisemmaksi kohtaamispaikaksi opettajille, jossa voisi vaihtaa ajatuksia opetukseen liittyen.

Tilan tukemat pedagogiset toimintatavat

Pedalab on monikäyttötila erityyppiselle opetukselle, tilaan voi tulla esim. opiskelijoiden kanssa testaamaan uusia digitaalisuutta hyödyntäviä ryhmätyömenetelmiä. Sulautuvan (engl. blended learning) ja käänteisen opetuksen (engl. flipped learning) tarpeet ovat myös huomioitu tilassa, vaikkakin niitä varten tilaa kehitetään myöhemmin erikseen.

Tilaa on myös suunniteltu käytettävän uudenlaiseen tapaan tehdä opetussuunnitelmatyötä samassa tilassa tutkinto-ohjelman opettajien kesken. Tavoitteena on se, että opetuksen suunnittelu menisi yhteisöllisempään ja monipuolisemmin digitaalisuutta hyödyntävään suuntaan, jotta opiskelijat saavat enemmän työelämätaitoja erilaisten oppimistapojen kautta. PedaLab tilana voisi innostaa uudistamaan opetusta näiden suunnittelusessioiden aikana uusia opetus- ja tenttimenetelmiä kohti, kun opettajat voivat nähdä kaikki yliopistolla opetustiloissa käytössä olevat digilaitteet yhdessä tilassa. Tila tukee hyvin myös lyhyiden opetusvideoiden tekoa ja tilassa on videointikäyttöä varten rajattu nurkasta tila verhoilla, josta löytyy kamera ja mikrofoni. Kokonaisten luentojen taltiointiin suositellaan edelleen muita tavallisia luentotiloja. Videointia voi tehdä silloin, kun tilassa ei ole muuta tapahtumaa.

Tilassa on myös useita pienryhmätyönäyttöjä, joita voidaan käyttää ryhmätyöskentelyssä. Tilan kalusteet ovat liikuteltavia muuntokalusteita, jotta ryhmät voivat muodostaa sopivat pöytäkokonaisuudet. Tilassa on myös älykkäät interaktiiviset projektorit, joiden projisointialueelle voi piirtää kuin tussitaululle ja sisältö tallentuu digitaalisesti.

Tilan kehitysprosessi ja metodit

Pedalab toteutettiin yliopiston säätiöpääoman tuotoilla. Yliopiston hallitus osoitti isomman potin rahaa oppimisympäristöjen kehittämiseen, jolloin Pedalabia ehdotettiin yhdeksi kehityskohteeksi ja se lopulta hyväksyttiin.

Tilan suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi pääasiassa yliopiston tilapalvelut. Kalustetoimittajat kilpailutettiin tilapalveluiden toimesta. Sähkötyöt tulivat yliopiston sopimustoimittajalta. AV-asennukset taas teetettiin talon omalla henkilöstöllä.

Ennen Pedalabia tilassa oli perinteinen ATK-luokka. Suunnitteluprosessi lähti liikkeelle siitä, että yliopistolla ei ollut mitään sopivia tiloja, missä opettajat voisivat keskitetysti ja tuetusti testata uudenlaisia pedagogisia opetusmenetelmiä. Oppimisympäristöihin on myös panostettu Hervannan kampuksella viime vuosina paljon, jonka vuoksi opettajille haluttiin varta vasten uusi kokeilutila ja uusia keinoja tekniikan ja opetusmenetelmien opetteluun.

Kehitysprosessin alussa tehtiin kevyttä benchmarkkausta ja haettiin verkosta esimerkkejä vastaavista tiloista. Kehitysprosessissa mukana ollut suunnittelija oli myös kiertänyt yliopistoja ympäri maailmaa ja nähnyt vastaavanlaisia tiloja, toinen suunnittelija taas sai inspiraatiota tilan kehittämiseen ulkomailla konferenssissa.

Tilan kehittämiseen osallistui yliopiston tilapalveluista useita eri henkilöitä kahden yliopiston AV-asiantuntijan lisäksi. Tilan kehittäminen ei ollut kenenkään päätehtävä vaan sivujuonne muiden tehtävien ohessa. Tilan kehitysprosessin aikana henkilöitä myös tuli ja lähti projektista. Tilan lopputulos vastasi kuitenkin tilamuutoksen alussa sille asetettuihin tavoitteisiin. Projektin pitkän keston vuoksi tilan vision kommunikointiin uusille projektivastaaville olisi silti ollut hyvä panostaa enemmän.

Opettajilta kerättiin toiveita tilan suhteen ”Opettajaverkosto” -tapaamisten yhteydessä (20-30 opettajaa käy säännöllisesti). Opettajille kerrottiin tilan ideasta ja heiltä pyydettiin palautetta ja ideoita tilan kehittämisen suhteen. Varsinaisia erillisiä työpajoja ei kuitenkaan pidetty. Verkoston opettajat ovat varsin tietoisia ja uudistushaluisia edelläkävijöitä, jotka eivät halua pysyttäytyä vanhoissa toimintatavoissa. Heiltä saatiin siis varsin hyödyllistä palautetta. Opettajilta kysyttiin myös palautetta arkkitehdin tekemiin piirustuksiin, joten toiveet eivät jääneet ainoastaan abstraktille tasolle. Kaikkea toivottua (esim. Frameryn koppia viereisen Fablabin äänekkyyden vuoksi) ei kuitenkaan saatu budjettisyistä. Suunnittelijaporukka jatkoi tilan ideoimista opettajien kanssa käytyjen keskusteluiden ja oman asiantuntemuksensa pohjalta.

Kun alkuperäiset suunnittelun alullepanijat siirtyivät muihin tehtäviin, tilan idea katosi hetkellisesti. Tilasta saatiin kuitenkin lopulta pitkälti suunnitellun mukainen. Projektin alussa mukana olleita suunnittelijoita pitäisi kuitenkin siis konsultoida ajoittain koko prosessin aikana, jotta tällaisilta uhilta vältytään. Suunnittelutiimiä tiedotettiin ajoittain sähköpostitse edistymisestä, mutta ei kuitenkaan kovin systemaattisesti. Tämä aiheutti haasteita suunnitteluhenkilöstön vaihtuessa (alkuperäinen visio kärsi hieman tämän vuoksi, koska tiedostot eivät olleet helposti näkyvillä ja saatavilla). Suunnittelumateriaalin tiedostojen ja suunnitteluprosessin etenemisen dokumentointi esim. Teamsiin voisi helpottaa prosessia vastuiden siirtyessä henkilöltä toiselle, varsinkin nyt kun Teamsia on alettu käyttämään aktiivisemmin yliopistolla etätyöskentelyn lisäännyttyä.

Työpajat olisivat myös olleet mahdollisesti hyödyllisiä, mutta niihin on kuitenkin vaikea saada osallistujia, koska opettajat ovat niin kiireisiä. Toisaalta tilaan ei haluttukaan mitään kovin innovatiivista ja ennennäkemätöntä, vaan tilaan haluttiin kerätä laitteistoa ja ratkaisuja muissa kampuksen tiloissa jo olemassa olevista laitteista ja ratkaisuista.

Tilan digitaaliset ja muut opetusta ja oppimista tukevat ratkaisut

Pedalabissa on luentotallennus- ja striimausvälineistö, luentosali varustelu sekä videointinurkkaus lyhyiden opetusvideoiden tekemistä varten. Tilassa on myös kaksi ryhmänäyttöä, yksi iso kosketusnäyttö, studionäyttö videointinurkkauksessa, kolme kameraa (yksi manuaalinen studionurkkauksessa ja kaksi liikettä seuraavaa tilan vastakkaisilla seinillä, yksi kameroista seuraa luennoijaa ja toinen seuraa niin että kaikki osallistujat näkyvät kuvassa). Ohjauspaneeli ja AV-matriisi löytyvät tilan nurkasta. Äänentaltiointiin on kahdet langattomat mikit (ei kattomikkejä) sekä 4 kpl kaiutinmikrofoneja etäosallistujia varten.

Näihin ratkaisuihin päädyttiin kartoittamalla parhaat ja uusimmat ratkaisut muista yliopiston opetustiloista. Tilaan ei haluttu sellaisia laitteita, joita ei ole muissa opetustiloissa, sillä tarkoituksena on levittää tietoisuutta ja osaamista jo käytössä olevista laitteista. Tilassa on siis kattava kokoelma laitteistoja, joten kaiken käyttäminen ei ole intuitiivista eikä kokonaisuutta hahmota välttämättä helposti. Yksittäisiä laitteita käytettäessä niiden opettelu ei kuitenkaan useimmiten ole kovin vaikeaa. Tilasta vastaaville ei ole ainakaan vielä tullut sellaista palautetta, että jokin laite pitäisi vaihtaa kaikissa opetustiloissa, koska sitä on liian vaikea käyttää.

Tilan muuntokalustepöydistä löytyy paikat sähköpistokkeille, mutta niille täytyy vetää jatkojohdolla sähköt seinästä. Käytössä on huomattu, että muuntopöydät jäävät helposti yhteen asetelmaan sen jälkeen, kun sähköjohdot on kiinnitetty muuntopöytien alle (katso kuva 3). Tilassa on myös muutama pistoketolppa, mutta niiden lukumäärä pyrittiin minimoimaan, koska niiden liikuteltavuus on heikkoa ja ne ovat myös näköesteenä. Aluksi mietittiin myös katosta roikkuvia sähköpistokkeita, mutta ne todettiin liian kalliiksi.