Johdanto

Digitaalisuus ja digitointi ovat lyhyessä ajassa muuttaneet korkeakouluopetuksen käytäntöjä. Kaksi vuosikymmentä sitten tavoiteltiin koko Suomen yliopisto- ja korkeakoulutuksen siirtämistä osittain verkko-opetukseksi Virtuaaliyliopisto- ja Virtuaaliammattikorkeakoulu -hankkeilla (Aarrevaara ym. 2007; Leppisaari ym. 2008; Lehto 2009). Tavoitteena näissä hankkeissa oli kehittää verkko-opetusta ja korkeakoulujen yhteisiä virtuaalioppimisympäristöjä. Virtuaaliyliopisto-konsortio lopetti vuoden 2010 lopussa, koska opetusministeriö lopetti erillisten virtuaaliyliopisto-hankkeiden rahoitukset ja yliopistoilla ei ollut resursseja jatkaa yhteisen virtuaaliyliopiston kehittämistä (Mattlar, 2010).

Unelma Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisestä verkko-oppimisen ympäristöstä sai uutta virtaa, kun opetus- ja kulttuuriministeriö antoi rahoituksen DigiCampus korkeakoulutuksen kehittämishankkeelle. Tässä hankkeessa lähdettiin kehittämään yhteistä digitaalista oppimisympäristöä – digicampus.fi – suomalaiselle korkeakoulutukselle ja hanke rakentuu seuraavista osahankkeista: 1) Digitaalinen oppimisympäristö; 2) Pedagogis-digitaaliset tukipalvelut, 3) Oppimismaiseman uudelleensovittaminen, 4) Open Bio, 5) Kemia, 6) Oikeustieteen DigiPeda, 7) Arvioinnin kehittäminen ja 8) Esteettömyys ja saavutettavuus. Tämä opas on syntynyt Oppimismaiseman uudelleensovittaminen -osahankkeen tuotoksena.

Oppimismaisemalla tarkoitamme kampuksen ja ympäröivän kaupunkiympäristön muodostamaa kokonaisuutta, joka rakentuu fyysisistä, digitaalisista, sosiaalisista ja urbaaneista oppimisympäristöistä (Dugdale, 2009; Harrison & Hutton, 2014; Sandström & Nevgi, 2017; Sandström, 2020). Oppimismaiseman uudelleensovittaminen -osahankkeen tavoitteena oli tutkia ja kehittää kampusten fyysisiä ja digitaalisia tiloja vastaamaan muuttuneita opetuksen ja opiskelun käytäntöjä.

Digitaalista oppimisympäristöä on kehitetty myös ammattikorkeakouluissa ja Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak julkaisi vuonna 2016 digikampuksen merkityksestä kattavan kokoomateoksen Kohti digikampusta (Määttä, Pohjanmäki ja Timonen, 2016). DigiCampus osahankkeessa Oppimismaiseman uudelleensovittaminen tuotettu ja nyt käsillä oleva kampusten oppimisympäristöjen uudistamisen opas viittaa osaltaan Humakin teokseen, ja jatkaa siitä kokoamalla yhteen tapaustutkimuksia kampuskehittämisen prosesseista eri puolilta Suomen korkeakoulukenttää. Uuden jännitteen aineistoon toi myös talvella 2020 alkanut pandemia, jonka läpi useita näkökulmia on käyty ja käsitelty. Pandemian myötä yliopistoissa ja korkeakouluissa siirryttiin maaliskuussa 2020 lähes yhdessä yössä etäopetukseen. Hybridiopetuksesta tai täysin etänä toteutetusta opetuksesta tuli jokapäiväinen rutiini.

Videokonferenssien ja erilaisten digitaalisten alustojen käytön ekspansiivinen kasvu ja uudet verkkoyhteyksiin perustuvat vuorovaikutuksen muodot sekä toimintatavat haastavat kampusten digitaalisen suunnittelun hankkeet. Pandemia omalta osaltaan on kyseenalaistanut totuttuja opetuksen ja oppimisen tilojen digitaalista varustelua ja tuonut esiin aivan uusia kysymyksiä ja haasteita:

• Millaisia ovat reaaliaikaisen etäopetuksen ja -ohjauksen tilat kampuksella? Entä millainen on hyvä ja joustava hybriditila?
• Mitä tilojen akustiikalta ja valaistukselta vaaditaan, jotta ne ovat tarvittaessa muutettavissa hybridiopetukseen soveltuviksi esimerkiksi lainattavilla kameraseteillä?
• Millaisia ovat yhteistyöskentelyn tilat, joihin opiskelijat kokoontuvat opiskelemaan yksi tai yhdessä? Millaisia ohjauksen ja neuvonnan tiloja tarvitaan opiskelijoiden opinnäytetöiden ja muiden oppimistehtävien ohjaamiseen? Millaisia tiloja opettajat ja opiskelijat tarvitsevat videoiden tekemiseen?
• Miten yhteistyöskentelyt tilat tulee olla varustettuina, jotta niissä voi osallistua yhteiseen työskentelyyn sekä digiavusteisesti että paikan päällä?
• Millainen on tulevaisuuden kampus? Missä sijaitsevat opettajien työtilat ja miten paljon edellytetään jatkossa opetustyön tekemistä kotoa käsin?

Näiden kysymysten ratkomiseen toivomme sinun saavan innoitusta tästä yhteiskirjoitetusta monialaisen osaajajoukon käsikirjasta. Pohdintojen, kysymysten ja case-esimerkkien kautta olemme luodanneet suomalaisten yliopistojen opetus- ja oppimistiloja, joita on kunnostettu, kohennettu ja päivitetty vastaamaan hybridioppimisen tarpeisiin.

Tämän oppaan tavoitteena on antaa ohjeita ja neuvoja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseksi olemassa oleviin fyysisiin tiloihin kampuksilla. Hybridiympäristöjen eli samanaikaisesti lähi- ja etäopetukseen soveltuvien ympäristöjen tarve on herättänyt kysymyksiä, joihin olemme pyrkineet myös vastaamaan.

Kirja rakentuu kahdesta osasta. Ensimmäisen osan muodostavat kahdeksan lyhyttä lukua, joissa kuvataan mitä on syytä huomioida kampuksien opetus- ja oppimistiloja uudistettaessa. Toisen osan muodostavat kymmenen käytännön esimerkkiä – tapausta, joissa on jokin tila uudistettu ja muokattu vastaamaan uusia digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia. Näissä konkreettisissa ratkaisuissa on kuvattu tilamuutokselle tunnistettu tarve ja lähtötilanne, suunnittelun ja toteutuksen prosessi ja analysoitu SWOT-kehikolla mitkä ovat toteutuksen vahvuudet ja heikkoudet ja mitkä ovat mahdollisuudet ja uhat. Nämä esimerkkitapaukset ovat toteutettu vuosina 2016-2020, ja näitä tiloja uudistettaessa elettiin vielä turvallisen kehityksen ajassa, jossa ei tiedostettu mahdollisen maailmanlaajuisen pandemian tuomia muutostarpeita opetustilojen kehittämiselle. Esimerkkitapauksiin on tätä teosta kirjoitettaessa laadittu soveltuvin kohdin pohdintaa siitä, miten uudistettu tila soveltuu esimerkiksi hybridiopetuksen tarpeisiin.