Pedagogisten ratkaisujen suunnittelu

Opetus- ja opiskelutilojen pedagoginen suunnittelu lähtee pohtimalla niitä pedagogisia toimintoja, joita tilan tulee tukea. Tämä koskee myös tiloja (esim. aulat, kahvila- ja ruokailutilat), jotka tukevat henkilökunnan ja opiskelijoiden kohtaamista. Fyysinen tila ja sen sisustus sekä erilaiset teknologiset ja digitaaliset ratkaisut vaikuttavat siihen, millaisia opetuksen ja opiskelun käytäntöjä tila tukee. Tilan sijainti, koko ja muoto määrittelevät suunnittelua.

Toimivimmat opetus- ja oppimisympäristöt ovat vakuuttavia: niissä on selvästi näkyvissä, millainen pedagogiikka on mahdollista. Esimerkiksi perinteisen luentosalin nousevat, tiiviit tuolirivistöt mahdollistavat suurten opiskelijamäärien osallistumisen ja esteettömän näkyvyyden salin etuosaan, jossa opettaja pitää luentoa ja jakaa tietoa. Toisaalta nykyään digitaaliset ympäristöt ja materiaalit ovat korvanneet luentoja tiedon hankinnan kanavina, ja korkeakouluissa toteutetaan yhä enemmän opiskelijoita aktivoivaa ja vuorovaikutuksellista toimintaa, jota on haastava toteuttaa auditoriossa.

Nykyisin rakennettavat joustavat tilat tukevat erilaisten toimintojen ja ryhmittelyjen tekemistä, (esimerkiksi pari/ryhmä/yksilötyöskentely). Pedagogiset ratkaisut painottavat tilojen joustavuutta: opetus- ja opiskelutilojen kalustuksen muunneltavuutta, tilaan sijoitettavien digitaalisten laitteiden ja näyttöjen sijoittelua sekä luentomuotoiseen opetukseen että ryhmäopetukseen soveltuvaksi.

Muunneltavuuden lisäksi pedagogisessa suunnittelussa on tärkeää tunnistaa myös eri aineryhmien tai oppiaineiden opetuksen tarpeita. Kannattaa myös miettiä palveleeko tila teoreettista opetusta, käytännönläheistä oppimista vai molempia. Esimerkiksi matematiikan opetuksessa ja oppimisessa on usein tarve tiedon esittämiseen vapaalla kädellä piirtämällä ja kirjoittamalla, jolloin useat piirtoalustat, kuten tussitaulut tai pyyhittävät pöytä- ja seinäpinnat voivat olla tarpeen. Vastaavan digitaalisen mahdollisuuden tarjoaa muun muassa Samsung Flip tai muut älytaulut, joiden näytöille on mahdollista kirjoittaa.

Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan tukea tilojen monipuolisempaa käyttöä. Vaihtelevan kokoisten opiskelijaryhmien tarpeet voidaan huomioida suunnittelemalla kampuksien opetus- ja opiskelutilat erilaisten digitaalisten ratkaisujen avulla toisiinsa yhdistettäviksi. Opettaja voi luennoida samanaikaisesti useissa eri tiloissa oleville opiskelijoille jakaen heidät välillä työskentelemään pienryhmiin.

Hyvät videokonferenssi- ja verkkoyhteydet mahdollistavat samanaikaisesti myös lähi- ja etäopetuksen yhdistämisen eli hybridiopetuksen. Hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, jossa opettaja opettaa lähiopetuksessa ja etäyhteydellä olevia opiskelijoita samanaikaisesti (Graham, 2005). Lähi- ja etäopetuksen yhdistämistä tukevat opetustilan kattoon sijoitetut mikrofonit ja tilan seinille tai muuhun sopivaan kohtaan sijoitetut webkamerat , joiden avulla saadaan sekä opettaja että lähiopetuksen ryhmä näkymään etäyhteydessä oleville opiskelijoille. Tasapuolinen läsnä oleminen on tärkeä osa oppimiskokemusta.

Pedagogisessa suunnittelussa tilan fyysinen ja digitaalinen esteettömyys ja saavutettavuus tulee varmistaa, jotta kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus tulla joko fyysiseen tilaan tai tarvittaessa osallistua etäyhteyksien avulla. Tilojen tulee tarjota mahdollisuudet työskennellä yhdessä ryhmän kanssa sekä vetäytyä itsenäisesti työskentelemään. Tilojen sijoittuminen suhteessa kampuksen muihin tiloihin tarjoaa mahdollisuuksia: erilaiset käytävä- ja aulatilat tarjoavat myös tiloja ryhmien työskentelylle. Tilaan saapuminen ja tilasta poistuminen joko digitaalisesti tai fyysisesti ovat suunnittelussa lähtökohta toiminnallisten virtausten jäsentämiseksi. Ihmisvirrat, tavaravirrat, palveluvirrat ja ennen kaikkea tiedon jakamisen virrat tulisi olla sujuvia uudessa pedagogisesti toimivassa tilaratkaisussa.

Pedagogisessa suunnittelussa tulisi soveltaa osallistavaa suunnittelua, jossa sen sijaan että vain kuultaisiin tilan loppukäyttäjiä – opettajia ja opiskelijoita – heidät otettaisiin mukaan alusta lähtien suunnittelemaan ja ideoimaan millainen opetustilasta pitäisi tulla. Opettajien ja opiskelijoiden osallistuminen tilasuunnitteluun yhdessä arkkitehtien ja tilahallinnon kanssa on todettu tuovan uusia näkökulmia miten opetustilat tulisi suunnitella. Opiskelijoilla saattaa olla tuoreita ja tavanomaisista ratkaisuista poikkeavia näkemyksiä koskien sitä millaiset tilat tukevat parhaiten heidän keskittymistään oppimiseen tai yhteistä työskentelyä oppimistehtävien parissa.