Digirikkaiden ratkaisujen suunnittelu

Digitaalisten ratkaisujen suunnittelun lähtökohtana on arjen sujuvuus opettamisessa ja oppimisessa sekä tähän liittyvien tarpeiden kartoittaminen – tämä liittyy myös osaksi yhteistä, jaettua visiota. Digitaalisten ratkaisujen suunnittelu on kiinteä osa koko tilan muutosprosessin elinkaarta. Jokaiseen vaiheeseen on tärkeää liittää digiosaajia, jotka tuovat välitöntä tietoa tilan teknisistä mahdollisuuksista sekä uusista ratkaisuista.

Digitaalisuus on kerroksellista. Se toteutuu talotekniikassa ja -automaatiossa, ns. älykkäässä rakennuksessa. Talotekniset ratkaisut, kulunvalvonta, kameravalvonta sekä tilavarausten hallinta ovat osa kampuksen toimivaa digitaalista infrastruktuuria. Erityisesti riittävän tietoliikennekapasiteetin varmistaminen muutoksissa on keskeistä. Langattomien tukiasemien ja valvontakameroiden lisäksi myös esitystekniikka on siirtymässä tietoliikenneverkon varaan, joten tarve verkolle on tulevaisuudessa jopa moninkertainen entiseen verrattuna.

Digitaalisessa sisustuksessa tulee huomioida, montako kuva- ja äänilähdettä tilassa halutaan hyödyntää joko kokonaisuudessaan tai samanaikaisesti. Muunneltavuus opetus- ja oppimistiloissa perustuu niihin perusratkaisuihin, joita on tehty esimerkiksi kiinteiden verkkorasioiden tai langattomien ratkaisujen välillä tai latausvaunujen ja kiinteiden sähköpistokkeiden välillä. Liikuteltavat tai kiinteät näytöt lisäävät tai vähentävät tilan muunneltavuutta. Langattomat ratkaisut ovat vähitellen tulossa yhä enemmän käyttöön, joten erilaisiin tilaisuuksiin osallistuvien opiskelijoiden ja opettajien on entistä helpompi käyttää omia laitteitaan. Digitaalisuuden suunnittelussa tuleekin huomioida myös käyttäjien omien laitteiden toiminnallisuudet ja myös tasa-arvoinen pääsy erilaisiin laitteisiin.

Etäosallistuminen, suoratoisto- ja tallennuspalvelut luovat oman monialaisen haasteensa. Tilassa käytettävistä kuva- ja ääniesityksistä on koostettava yhtenäinen ja helposti edelleen jaettava syöte, joka sisältää sekä puheäänen että ohjelmalähteen äänen. Mikrofonien valinta ja opiskelijoiden tai muun yleisön osallistuminen tulee suunnitella siten, että tallenne on laadukas kokonaisuus. Kameroiden lukumäärä, sijainti sekä muut ominaisuudet (kuten ohjattavuus tai automaattinen seuranta) voivat tarjota monipuolisia mahdollisuuksia, mutta ne voivat myös monimutkaistaa käyttökokemusta. Valaistuksen ja akustiikan vaikutus videotallenteisiin tulee lisäksi huomioida tarkkaan.

Digitaalisen työ- ja oppimaiseman kerroksellisuus auttaa jäsentämään, miten suunnittelussa on huomioitava eri tasoja sekä niiden vaikutuksia fyysisiin ratkaisuihin.

Sujuva arki digitaalisessa työ- ja oppimismaisemassa on käyttäjäkokemuksen ydintä. Sen mahdollistaminen liittyy käyttöliittymän selkeyteen – digitaalinen käyttäjämatka alkaa digitaalisen tilaan saapumisesta ja päättyy sieltä poistumiseen. Käyttöliittymään liittyminen voi tapahtua erilaisia välineitä hyödyntäen ja yhteisen työskentelyn data asustaa erilaisissa tieto- ja datavarastoissa. Digitaalinen infrastruktuuri mahdollistaa verkon toimivuuden ja luo digitaalisen kivijalan. Toimiessaan tämä kerroksellisuus ei aiheuta sujuvaan arkeen häiriöitä.

Eri kerrokset liittyvät suoraan tai epäsuoraan fyysisen tilan ominaisuuksiin ja niiden kehittäminen sekä yhteensovittaminen on suotavaa. Välineiden säilyttäminen, lataaminen ja ergonominen käyttö on tästä yksi esimerkki. Pedagogisena punaisena lankana kerrosten kehittämisessä on digitalisoinnin tavoitetila: Onko tavoitteena korvata, tukea, laajentaa vai uudistaa täydellisesti olemassa olevia pedagogisia toimintamalleja?